Pohjalaisuutta savon seudulla

Puheenjohtaja porisoo

Uusi puheenjohtaja Porisoo!

Minut valittiin tiistaina 27.3.2018 Mikkelin seudun Pohojalaasten uureksi puheenjohtajaksi. Minä olen Jukka Kankaanpää Lapuan Liuhtarinkylästä, siitä Suutalooren naapurista. Tosin täytyy tunnustaa, notta olen syntynyt Seinäjoella 1960, mutta Lapualaanen musta tuli jo 1965, joten lapualaasuus asuu syvällä syrämmessä. Nykyysin asun Mikkelissä, jonne muutin 1993. Olen sairahanhoitaja, jota hommia teen silloon tällöön Kyyhkylän kuntoutuskeskuksessa fysioterapiapualella. Pääasias aika menöö enemmän Koripalloliiton hommis. Olen liittoerotuomari, tuomarikouluttaja, tuomaritarkaalija ja erotuomarikoortinaattori. Itte pelasin Lapuan Virkiäs miästen joukkuees 1970-1980 -luvuulla Vihilan Timon ohjaukses. Timon paitahan jäärytettihin viime viikolla Lapuan urheilutaloon kattohon juhulallisis menoos.

Ensimmäänen erustustehtävä tuli jo lankalauantaina, kun saatihin kutsu Mikkelipuistolta pääsiääsvalakiooren järjestämiseen. Homma sujui hyvin yhteistyössä Mikkelin kaupungin, Mikkelipuiston, paikallisen ravintolan eli Greenerin, sekä 4H kerhon trullien kanssa. Tapahtuma oli oikehen perhejuhula. Paikalla oli varmahankin yli 100 osallistujaa. Näitteen pääsiääsvalakiooren kans on ollu vähän taukoa täällä Mikkelis.

Nyt saatihin uurellen elevytettyä perinnettä. Kirsi Olkkonen Mikkelipuiston edustajana toimi tilaisuuden koordinaattorina, 4H-yhdistyksen nuaret trullit oli mukana piilottamassa pääsiäismunia ja tekemäs tenaville (ja joillekkin isoommillekin) kasvomaalauksia. Meitä oli Mikkelin pohojalaasia aktiivia mukana kymmenkunta. Nummelan Juhani hoiti valakian sytyttämisen varmalla entisenä Lapuan pualivakinaasena palokuntalaasena. Joukossa oli myäs erellinnen puheenjohtaja Antti Tervasmäki (taitaa muuten olla kans Lapualta). Olihan siällä ainakin yksi laihialaanen (oli saanu varmahankin kyyrin joltakin) Alasen Juhani, joka on yhyristykses kunniapuheenjohtaja. Yhtään vähäkyröläästä ei muuten näkyny, kun oli lapis hiihtämäs. Mun akka Sari Saukkonen, joka valiitihin tiistaina yhyristyksen sihteeriksi, oli teheny laireita, joita sitten jaattihin joukolla kansalle. Tarkootuksena olisi saara joukkohon lisää aktiivisia jäseniä, notta saattaasin elevyttyä ja kehitettyä toimintaa täällä savoos.

Pirin sitten oikeen puheen lumipenkan päältä tilaasuures. Kiittelin yhteistyökumppaneita ja kerroon vähän pääsiääsvalakiooren historiasta ja kehootin liittymähän meirän joukkoohin. Valintariteerit liittymisehen on aika tiukat, niin kuin ennen Pulttipoississa herra 47:llä seurustelukumpanista. En nyt mee niihin riteereihin tarkemmin. Me hyväksytähän pelekästään pohojammaalla syntynehet, tai no hyväksytähän nekin joilla on sukujuuret pohojammaalla, tai tuntoo jonkun pohojammallaasen, tai tiätää jonkun savolaasen joka on käyny pohojammaalla ja tullu hengis takaasin. Meillä on tuan akkani kans (ei muuten oo Lapualta, vaan Vaasasta, muuten ihan siärettävä ihiminen) ireoota, mitä voitaasin toteuttaa kesällä vaikka Mikkelin torilla.

Hyvää kevättä toivottaa Kankahanpään Jukka (Lapualta, jos ei tullu jo mainittua)

 

EX-puheenjohtaja Antti Tervasmäki kirjoittaa:  Antilta_valakioista

 

Unohtiko YLE:ltä Jääkärien paluu Vaasaan 25.2.1918 ?

Mikkelin seudun Pohjalaisena puheenjohtajana seuraan maamme tapahtumia. Sain viestin kotisivujemme toimittajalta Reijo Lähteenmäeltä (sot.arvo: sotilasmestari), että Vaasasta sukulaiset olivat viestittäneet hienosta jääkäriparaatista. YLEn valtakunnan kanavalla uutista ei näkynyt.

Eipä niin, en itse olisikaan asiaa havainnut, täältä Mikkelistä käsin tarkastellen. Samanaikasesti tulee kuitenkin yötä päivää Viron itsenäisyystapahtumista ohjelmaa YLEn TV- ja radio-kanavilla. Ei mikään huono asia sinänsä, sillä olen tietoinen mm. Lapuan 1988 perustetusta Viro-seurasta. Olen joskus sen kunniajäseneen ja perustajahahmoon Pentti Kangasluomaan yhteydessä. Kirjoitamme Lapuan Sanomiin silloin tällöin, jos päätoimittaja suo. Viron itsenäistyminen sinänsä oli hieno ja positiivinen asia.

Ongelma on nyt kuitenkin se, että YLE ei noteeraa vuonna 2018 Jääkärien muistoparaatia Vaasassa. Väkeä oli paljon kaduilla. Jääkärit tulivat Suomeen Saksasta viluissaan ja nälkäisinä kylmänä talvena 1918. Jääkärit, jotka olivat jättäneet kotinsa ja perheensa 1916 lähtiäkseen oppimaan sotataitoja Saksaan Isänmaan vapaus silmissään. Palasivat, taistelivat ja loivat perustan maamme puolustusvoimille. Mutta, mitä tekee YLE vuonna 2018? Unohtaa tai häpäisee jääkärien kunnian. Asiasta ei mitään valtakunnallisella kanavalla.

Perkaan asiaa. Olin juuri käsikirjoittanut ja ohjannut Mikkelin seudun Pohjalaisten pikkujouluun 1.12.2017 Kyyhkylän kartanon historialliseen saliin ”Jääkärikapteeni Matti Laurila ja Mäntsälän kapinan kukistuminen1932”. Tiedän asiasta siis. YLEn uutistoimituksen päälliköksi on tullut 2017 päätoimittaja Jouko Jokinen oikeistolaisesta Aamulehdestä Tampereelta. Varmaan ymmärtää Suomen historiaa, mutta ei. Vastailee lukemattomiin kyselyihin vähättelemällä ”siitähän on jo 100 vuotta, eikä ollut ohjelma-aikaa uutistulvassa”. Entä sitten YLEn Viron 100-vuotisen ylenpaltinen uutisointi? Teimme juttua ajankohtisista asioista tämä Jokinen jokeltaa.

Siis, voiko mies olla todella ”hektisen” tässä ja nyt uutisvirtaa Suomen kansalle viestittävän YLEn uutistoimituksen päällikkö, joka ei tunne jääkärien merkitystä Suomen historialle? Mitä muuta hän tuntee Suomen historiasta? Epäilen, että Jouko Jokinen edustaa vanhaa marxilais-vihreää tyylisuuntaa, joka yrittää kaikin voimin siirtää hämärään Suomen jääkärit ja heidän kunniakkaat teot, eikä synny juttuja Suomen kunniakkaasta historiasta. Seuratkaapa.

Näin puheenjohtaja haluan aloittaa vuotta 2018 ja toivottaa Jumalan siunausta Teille kaikille. Uskon että vuodesta tuloo hyvä, mutta savolaasittain ”voipi siinä käyä päenvastoin”. Muistakaa vuosikokous 27.3.2018. Esitämme tuolloin myös edellämainitun videonäytelmän, jonka oivan kuvaksen on tehnyt Tapio Syväoja lähtöjään Lapualta.

Päämajakaupunki 3.3. 2018

Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

ps. Lähetetään myös YLEn tiedoksi/Jouko Jokinen, Lapuan Sanomille blogiksi sekä facebookin seinälleni, Reijo Lähteenmäki

 

Jutun julkaisuun liittyvää asiaa/keskustelua

Aloin laittaa uutista sivuille, mutta törmäsin YLE AREENASSA olevaan ohjelmaan Vaasan paraatista. Se on esitetty YLE Pohjanmaan uutisissa.

YLE Pohjanmaa ei näy suorana meillä Pihlajavedellä (RLä), vaikka olemme aivan esitysalueen rajalla. Mikkelissähän YLE Pohjanmaa ei näy lainkaan.

Eipä silti, olet aivan oikeassa, ei valtakunnallisesti ole Jääkäreiden paluun juhlasta ja paraatista liiemmin uutisoitu.

Tässä on hyvää se, että nyt pitää linkittää YLE Pohjanmaa Mikkelin seudun Pohjalaisten sivuille. Pysytään tietoisena asioista..

 

 

Kirjailija Anssi Sinnemäen uusimman kirjan julkistamistilaisuus Helsingissä 16.9.2017

Minulla oli mieluissaa olla lapualaislähtöisen kirjailijan Anssi Sinnemäen (s.1947) uusimman kirjan ”Trifonovin syndrooma” julkistamisessa Mechelinkatu 3:ssa ylioppilaskunnan ent. kirjaston auditoriossa 16.9.2017. Nimi on tietenkin varsin konstikas, mutta ei tarvitse säikähtää. Sinnemäki on intohimoinen kirjallisuusmies ja vapaa toimittaja pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede (Syndrooma=oireyhtymä, oireisto). Tämä Trifonov on tunnetuimpia venäläisiä kirjailijoita. Nimestä huolimatta kirja käsittelee myös suomalaista kirjallisuutta.Luovutuspuheen piti runoilja, Eino Leinonkin palkinnon saaja, Leevi Lehto, jonka puheääni oli runoilijalle tyypilliseen tapaan hiljahko, mutta varmasti hyvä, ketkä sen kuulivat.

Minä mettästin tietysti lapualaaisia ja etelä-pohjalaasia. Anssin sukuhan on lähtöösin isän puolelta Lapuan Hellanmaasta ja isä oli Lapuan kirkkoherra Jussi Sinnemäki (1895-1958). Äidin puolelta helsinkiläistä kulttuurisukua mm. eno piispa Aimo Nikolainen. Paikalla oli tietysti sukua tunnetuimpana tytär Anni Sinnemäki. Myös muuta sukua mm. velipoika Hannu, joka tunnettiin sakkipelin harrastajana jo Lapuan aikoinan. Käski sanoa velipojalleni Juhalle, pelikaverilleen, 1950-luvulta terveisiä ja erityiseti sakkiguru Yrjö Övermarkille, joka kuulemma opetti hänetkin Lapualla pelaamaan.Tässä tervyyset teille. Hannu pelaa kansainvälistä sakkia nykään netissä, ei tartte edes peluukaveria etsiä. ”Lapua-aktivistit” tämänkin lehden palstoilta tutut Outi ja Risto Jalava olivat paikalla ja muisteleimme kovasti Lapuan merkittävyyttä ennen ja nykyään. Ei ole muuttunut.

Paikalla oli myös julkkisia. Mm. TV:stä tuttu hallintoprofessori Olli Mäenpää ja toiselta laidalta teatterijohtaja (KOM) Pekka Milanoff. Paljon oli väkeä ja tunnelma rento. Siihen olisi sopinut mielestäni hyvin vaikkapa pohojalaanen viisu ”Minä olen Härmän Kankahanpäästä”. Lähtiessäni sanoin Anssille, että seuravaksi sitten ”sun omat muistelmat” ja hän vastasi ”kuin myös”. Anssin elämänhistoria parhaimmillaan löytyy hänen mainiosta teoksesta ”Vastakirja” (2011), jossa hän mm. kuvailee varsin rosoista lapsuuttaan Lapualla ja muuallakin.

Kävellessäni ratikalle ohitin Mechelinkatu 23, jossa Lapuan Liikkeen miehet kävivät Minnan Crausherin salongissa liikkeen kuumina vuosina 1930-luvulla kulttuuriväen mm. Olavi Paavolaisen tavoin. Alakerrassa näytti olevan pubi. Poikkesin. Olin Mikkelissä yöllä 1.35 ja ajelin pyörälläni asunnolle. Sateli niinkuin aamullakin. Syksy on edessä.

Päämajakaupungissa 17.9.2017

Antti Tervasmäki

Mikkelin seudun Pohjalaisten puheenjohtaja

 

 

 

”SE ON LAPUA, JOKA LATUA NÄYTTÄÄ ” . SUOMEN JUHLAVUOSI 2017

Kirjailija Kainuusta, Ilmari Kianto, kirjoittaa säkenöivät runon ”Se on Lapua , joka latua näyttää. Se on Lapua, joka johdattaa” maaliskuussa 1918 isä ja poika Matti ja Ilmari Laurilan hautajaisiin. Mahtavaa tekstiä. Mietin , miten sieltä Kajaanin takaa näin isänmaallista jylinää tuolloin Lapualle? Ilmeisesti Lapua näytti tien Lauriloiden johdolla suurelle kirjailijalle. Niin, Marskin syntymästä tulee tänään 150-vuotta.
”Pyykki on pantu ja pysyy. Pysy lujana omalla maalla, oma maa sielä sun kuntoas kysyy” . Jalmari Lahdensuo kuulua lapualaista sukuaan esitti juhlapuheessaan lauseen Lapuan Päivillä 1917 viitaten säveltäjä Heikki Klemetin Kuurtaneelta olevaan rajapyykkiin, johon hän oli hakannut nuo mainitut sanat. Pikkupoikina me mietittiin sitä, notta mikä helkatin akkojen pyykkinaru siinä pyörii. Pyykki. Iankaikkinen merkki valtioiden, kuntien ja maanomistajien kesken. Sitä ei siirretä. Nyt ymmärrän sen, vaikka kansainvälisyys hiipii joka nurkasta. Sotia me olemme kyllä käyty pyykin paikasta.

Isäni Ville, (1914-1998) oli isänmaallinen, virkiäläänen, mieskuorolainen ja uskovainen. Asuin sadan metrin päässä Lapuan Kivirististä vastapäätä Rantalan puuseppää, jonka tontilla oli muistoviitta osoittamaan tietä Kiviristille. Hän oli sen varmaan tehnyt aikoinaan pienellä korvauksella kunnalle. Muistoviitassa luki korkokirjaimilla tummanpunaisella pohjalla vanhalla kirjaimistolla ”SUOMEN SODAN MUISTOMERKKI 1808-09”. Monta kertaa matkailijat kattoivat sitä ja kyselivät. Me klopit sensijaan laskettelimme suksilla pikkupoikina kiviristillä, sillä ei meistä ollut Saarenkaankaan Kullahille eikä pienemmällekkään hiitoladulle Ritamäelle. Puhun nyt vain omasta puolestani. Laitinmäen veljekset Jommi ja Leo, Hardenin Jorma, Rautakorven Hannu, Luomalan veljekset Kari ja Raimo ja veikkooni Juha voivat olla eri mieltä.

Olen iltakävelyillä joskus 1950-luvun lopuilla isäni kanssa, parhaita muistojani. Isä oli työkaluhiojana Paukussa, jossa muuten valmistettiin suurinpiirtein kaikki panokset Suomen sotiin 3-vuorossa, ilman Paukkua Suomen olisi voinut käydä huonosti. Isän suosikkikohde oli, jos ei kierretty kylän ympäri, Lapuan Kiviristi, Suomen Sodan taistelun tanner. Se on isohko kumpu pohjalaisittain laakeilla pelloilla ja on vieläkin. Keskellä kumpua on muistotaulu graniittikivellä, mustalla pohjalla kultaisin kirjaimin:

”Tappelit tässä sankarit Suomen, heittivät henkes ees oman maan. Poikansa patsaan nostivat heille vannoen kuolonsa näin. 108 miestä”. Vieressä on harmaa luonnonkivi, johon on kirjoitettu kaatuneiden ruotsalaisten upseerien nimet. Sitä se isä lausui ja minäkin opin. Tuossa Lapuan taistelussa Ruotsin-Suomen joukot löivät venäläiset ensi kerran ja ne lähtivät livohkaan. Olisko tässä joku ensiviite lapualaisuuteni ja meidän lapualaisten isänmaallisuuteen? Hienoa, että lapualaiset nuoret ja vanhat muistavat vuosittain Kiviristiä Lapuan päivänä 14.7. ja Lapuan Sanomat uutisoi.

Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6.2017
Antti Tervasmäki, sosiaalineuvos
Mikkelin seudun Pohjalaisten puheenjohtaja

 

 

Onnellista Uutta Vuotta 2017 Mikkelin seudun Pohjalaiset

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi on kenties kaikkien aikojen suurin kansallinen juhlavuosi. Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi 6.12.1917. Ruotsin ja Venäjän vallan alla olleet suomalaiset olivat vapaita päättämään kaikista asioistaan täysin suvereenisti. Tätä vuotta kannattaa juhlia, sillä olemme sotien kautta ja Jumalan avulla säilyttäneet itsenäisyytemme. Pohjalaaset, osallistukaamme vuoden juhlatilaisuuksiin innolla ja kiitollisin mielin.

 

Suomi on suurten muutosten edessä jälleen kerran. Taloudessa on mennyt huonosti jo vuosia, muuttakaamme talouskehitys myönteiseksi juhlavuoden aikana. Muistakaamme sotiemme veteraaneja. Muistakaamme lähimmäisiämme. Muistakaamme lapsiamme. Muistakaamme Jumalaa että hän on edelleen varjelee kansamme tulevat päivät.

Näin juhlavuonna sopii Ylipäällikön päiväkäsky n:o 1, annettu Päämajassa 1.12.1939 olla muistuttamassa meidän historiamme erästä vakavinta vaihetta.

”Tasavallan Presidentti on nimittänyt minut Suomen puolustusvoimain ylipäälliköksi 30.11.1939.

                                       Suomen uljaat sotilaat.

Ryhdyn Tähän tehtävään hetkellä, jolloin vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme. Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnet minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti.

Tämä sota ei ole muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös.

Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.

                                               Mannerheim

 

Mannerheim oli originelli. Mm. hän allekirjoitti virallisiakin papereita vain sukunimellä, kuten ylläolevan Talvisodan päiväkäskynkin. Pidän häntä Suomen merkittävimpänä henkilönä, enkä ole yksin. Mannerheim sai pitkän elämän. Hän syntyi Askaisissa 4.6.2867 ja kuoli 28.1.1951 Lausannessa, Sveitsissä. Hän oli naimisissa ruhtinatar Anastasia Arapoffin kanssa ja heille syntyi kaksi tytärtä Anastasia ja Sophy.

Onnellista ja siunattua Uutta Vuotta 2017!

Päämajakaupungissa 31.12.2016

Puheenjohtaja Antti Tervasmäki

marski_ja_pj

 

Minä ja Marski (näyttelijä Timo Närhinsalo). Kuva Mikkelin klubilta

 

 

 

 

ME KAIKKI VANHENEMME, ENTÄ SITTEN. HOLHOOJAKO?

Mietin tässä puheenjohtajana, kun kannan teistä Mikkelin seudun Pohjalaisista huolta ja suvun viesteinä, miten käy, kun vanhenemme.

Yhtään sukulaasta ei oo minullakaan lähellä , poika Tuomas Jyväskylässä ja sillä on omat menonsa morsiamen kanssa. Minne lähtöö, kun saa paperit yliopistolta? Entäs sitten kun ei muista minne laitoin auton avaamet vai tulooko se..se kylähän. kuka se nyt on? Ei kannata hätääntyä. Lähinimet alkaa niinkuin ensimäisenä unohtua tai niitä pitää jahrata. ” Kyllä se nimi tulloo” sanoon minunkin hyvä kaverini, umpisavolainen Risto Mikkelistä. Tulloo, tulloo.. Ei se niin vaarallista ole jos ei heti muista nimiä. Sitten ku pohojalaanen ei enää muista rahojaan, niin voi vähän jo hätääntyä. Ensimmääsenä menöö markat ja eurot sekaasin.

Mietin vähän enemmän niinkun juridisesti. Kuka tarvitsee edunvalvojaa? Edunvalvoja voidaan nimetä henkilölle, joka ei pysty hoitamaan itse omia taloudellisia asioitaan. Maistraatti voi määrätä edunvalvojan mikäli henkilö itse on hakenut ja pyytänyt että tietty henkilö määrättäisiin hänen edunvalvojaksi. Ikääntyvä voi siis ennakoida tulevaa tilannettaan. Yleensä lähisukulainen nimetään ja jos sellaista ei ole, niin kunnallinen edunvalvoja tai jos helkatisti suku riitelöö perinnöstä. Pitää olla ulkopuolinen.

Tässä valvonnassa on monta tasoa. Kerron noin suurinpiirtein pääasteet:

Edunvalvontavaltuus”. Valtakirjalla henkilö (valtuuttaja) nimeää valtuutetun hoitamaan asioitaan ja siinä määritellään ne asiat, jotka valtuus kattaa. Maistraatti vahvistaa valtakirjan ja valvoo, nottei valtuutettu elä kun pellossa. Yleensä lapsi tai veli

Seuraava aste. ”Edunvalvoja” Mikäli hakija ei kykene ymmärtämään, mitä edunvalvoja merkitsee, eikä ole vapaaehtoisesti antanut em. edunvalvontavaltuutta, maistraatti esittää

toimintakelpoisuuden rajoittamista”. Tämä merkitsee että henkilöllä ei ole esimerkiksi oikeutta ottaa velkaa tai myydä tai lahjoittaa asuntoaan. Asiasta päättää käräjäoikeus

Seuraava aste ”Vajaavaltaiseksi julistaminen”. (täysin holhottu)) Äärimmäisessä tapauksessa käräjäoikeus voi julistaa henkilön vajaavaltaiseksi, jolloin puuttuu kelpoisuus tehdä päteviä oikeustoimia ja oikeus hallita omaisuuttaan. Vaikka olisit kuinka kova miäs, niin edunvalvoja määrää sun elämästäsi. Edunvalvojiakin on monelaisia nuukia, lepsuja ja taitamattomia. Toimiessani sosiaalijohtajana, tälläinenkin yksikkö oli organisaatiossani ja toimin esimiehenä vielä 1990-luvulla, jolloin holhouslautakunnat hoitivat hyvin asioita ja puheenjohtajana piti olla tuomari. Niin, toiset edunvalvottavat eivät saaneet kunnolla ruokarahaa edes ja toisten omaisuutta myytiin, notta paukkui. 2000-luvulla holhoustoimi siirtyi kunnilta valtiolle ja siis maistraatille.

Nyt on kuitenkin muistutettava suvulle ja perijöille notta maistraatin nimeämä edunvalvojan on tehtävä vuosittain kertomus rahojen ja omaisuuden käytöstä maistaraatille. Kaikki on kuitenkin salassapidettävää ja se joskus keljuttaa sukulaasia, koska eivät saa siis tietää, mitä edunvalvoja on päsmännyt omaisuuden kanssa. Sen tähden on tärkiää, notta sukulaaset, yleensä lapset eivät kovin riitelisit, vaan kykenisivät sisältään nimeämään edunvalvojan.

Näitä ongelmia ei juurikaan ole, jos valvottava on köyhä ja varaton. Vaikea löytää vapaeehtoista edunvalvojaa ja tuolloin yleensä maistraatti nimeää. Lohdutan teitä kuitenkin että nämä järjestyvät yleensä suvun piirissä, mutta ei aina. Ja suvun piirissäkin voi olla epäluuloja.

Mikkelissä 19.9.2016

Antti Tervasmäki

Edelleen Mikkelin seudun pohjalaisten puheenjohtaja (valitahan ensi vuonna uusi) 

 

-Laki holhoustoimesta (442/1999). Laki holhoustoimen edunvlvontapalveluiden järjestämisestä

(575/2008). http://www.maistraatti.fi

 

LAPUAN LIIKKEEN ISÄNMAALLISET ARVOT NOUSUSSA 2016 ?

Keskisuomalaisessa oli arvostelu kirjasta Aapo Roselius, Oula Silvennoinen ja Marko Tikka: ”Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet”.

Meinasi mennä jo otsikon pohjalta kahvi väärään kurkkuun. Krouvia tekstiä nimittäin se arvostelukin. Kirja kuulemma tarjoaa uuden kokonaistulkinnan suomalaisen fasismin merkityksestä. Miettikääpä nyt ”suomalaista fasismia” vakavasti. Mitä se oli? Jälkiviisastelua ja ponnekasta yritystä liittää suomalaiset eurooppalaiseen fasismiin. Voiko isänmaallisia ja isänmaastaan huolissaan olevia 1930-luvun vaihteen lapualaisia syyttää fasisteiksi?

Lehtikuvassa on kalterijääkärit (kts.selitys kirjoituksen lopusta) vuonna 1918 kansanjohtaja Vihtori Kosola, kirjailija Kyösti Wilkuna ja tuleva kenraali ”Kuuma-Kalle”Juho Heiskanen.

Nämä miehet ensinnäkin taistelivat Suomen Itsenäisyyden puolesta ja santarmit pistivät häkkiin eli Spalernajan vankilaan Pietariin yli vuodeksi, kunnes Venäjän vallankumous vapautti vangit.1930-luvun taitteessa he taistelivat kommunistista ja pimeää ateistista hyökyaaltoa vastaan, joka tuli Neuvostoliitosta. Suomessa oli sylit avoinna; Lapuallekin kommunistinuoret tulivat 1929 pitämään ”haastejuhlia” työväentalolle, vaikka Lapualla ei juuri kommunisteja tavannut. Härnäsivät Kosolaa ja muita. Siitä syntyi Lapuan Liike. (Katso: Pikkuuset Pohjalaaset joulujuhlat kotisivuiltamme). Nämä tutkijat nyt sitten kirjoittavat uusiksi historiaa. Kattia kanssa.

Kirjassa nimitellään Kosolaa ”diktaattoriehdokkaaksi”. Syytetään nykyistä puolustusministeri Jussi Niinistöä ”terrorin ihailusta”. Mieletön väite. Niinistöhän julkaisi erinomaisen kirjan vuonna 2003 ”Lapuan Liike. Kuvahistoria kansannoususta”.

Aamulehden haastattelussa (9.2.2016) Niinistö toteaa tutkijoille ”Olisiko minun pitänyt ymmärtää paheksua lapualaisia, demonisoida aikalaisia, vähätellä liikkeen merkitystä ja ylipäänsä katsoa tämänpäivän arvomaailmasta 1930-luvun Suomea?”. (katso Niinistön blogi puolustusministeriö) – Ei tietenkään. Onko niin, että Lapuan Liikkeestä muistetaan vain ne arveluttavat ja tuomittavatkin teot, kuten muilutukset ja ajoittainen rähinöinti, mutta ei sitä rehellistä toimintaa isänmaan vapauden hyväksi. Lapualaiset kenties viime kädessä pelastivat Suomen itsenäisyyden, koska uskalsivat nousta epäisänmaallisia aineksia vastaan, jotka ajoivat Suomea Neuvostoliiton alaisuuteen.

Mikkelin seudun Pohjalaisten hallituksen jäsenen, yli-insinööri Juhani Nummelan kanssa olemme jutelleet aiheesta useinkin ja todenneet, että kyllähän meidän näytelmäkohtaus Mikkelin seudun Pohjalaisten pikkujoulussa 2015 ”Kosoola -tapahtuu Suomessa 1929-36” on hyvin ajankohtainen vuonna 2016. Siinä näytteli Nummelan lisäksi Ollikaisen Paavo (Kokkola), Ala-Vannesluoman Ailo (Alavus), Syväoja Tapio (Lapua) ja Tervasmäen Antti (Lapua). Näytelmäkohtaus pitäisi saada kokonaisuutena kotisivuillemme, tikulla se on jo.

Näytelmä kertoo, miten Lapuan liike syntyi ja mitä se tavoitteli; Itsenäistä isänmaata, kokoontumisvapautta ja vastusti pimeää sosialismia. Onneksi1930-luvun vaihteessa oli isänmaallisia miehiä ja naisia, jotka eivät seisoneet tumput suorassa, vaan toimivat. Joskus laillisuuden rajamaillakin, mutta tuo aika vaati sitä. Kun Lapuan Liike kasvoi maanlaajuiseksi, niin joukkoon liittyi myös monenlaista ääriainesta, joille oli mieluista rähinöidä ja tapella, eikä heidän toiimensa liikkeen pääkonttorista Lapualta ollut aina hallittavissa.

No, niin kevääsiä päiviä lukijoolle. Vuodesta on tulossa sekava ja vakava, sillä Sipilä-Soini hallituksella eivät ole asiat hallinnassa, vaikka etukäteen olisi luullut. Myöskin työmarkkinaosapuolet käyttäytyvät tyhmästi kuin aasit. Nyt tarvittaisiin Kekkosta!

Päämajakaupunki 19.2.2016

Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

Selitys nimitykselle kalterijääkärit

Kalterijääkärit eli špalerniitit olivat niin sanottujen routavuosien loppuaikana eli osapuilleen vuosina 1914–1917 venäläisten Suomessa pidättämiä jääkäriliikkeen värväreitä ja yhdysmiehiä. Yleensä eri peiteammattien suojissa toimivia, esimerkiksi kauppamatkustajiksi tai metsänostajiksi naamioituneita aktivisteja jäi kiinni kaiken kaikkiaan 78 miestä. Kalterijääkärit tuomittiin eriasteisiin rangaistuksiin ja passitettiin Krestyn ja Špalernajan vankiloihin

 

 

 

Vaasan_marssi

 

 

 

 

LAPUA, RAUTATIESILTA JA POHOJALAASTEN PIKKUJOULU 26.11.2015 Mikkelissä

”Ja mikäli se lapualaasista riippuisi, niin Lapuan olisi Euroopan johtava maa” toteaa vaatimattomasti  Takaluoman renki Arvo Salon Lapualaisoopperassa, joka oli pannassa pitkähän Lapualla. Sitten vuonna 2002 Lapuan näyttelijät esittivät sen itte, kun maankuulu näyttelijä, edesmennyt  Esko Nikkari oli palannut kotiseudulleen ja Lapuan päänäyttelijä, KV:n puheenjohtaja  Kai Pöntinen antanut luvan. Muuten Esko sai oman Timo Suvannon veistämän patsaan Lapuan Kulttuurikeskus Paukun puistohon tänä syksynä.  Taitaa olla ensimmäänen  lapualaanen joka on palkittu oikialla pattahalla?

No, mitä tämä Rautatiesilta teköö tässä blogissani? Nimittäin kirjailija Sinnenmäen Anssi Helsingistä  kirjoitti Lapuan Sanomissa (6.10.2015)dramaatisesti  ”Kun huomasin että Lapuanjoen ylittävä rautatiesilta puretaan, kirjoitin ystävälleni Lapualle: Järkytys on suuri, kuin pala itsestään leikattaisiin irti”. Noin v. 1886 valmistunut silta oli  leikkipaikka meille 1950 luvun kersoolle. Roikuttihin sillan alla kaitehissa, 10 metrin putous kiviseen Lapuanjokeen ja yllä jyrisi Pohojanmaan juna. Ei tällääsiä siltoja pitäisi purkaa uuden tieltä ja  olen samaa mieltä Anssin kanssa. Ainoa mitä peljättiin oli se,  ettei asemamies näe meitä, koska se olisi karhannut  pois ja uhannut poliisilla. En muista kenenkään sillalta  puronneen. Eiköhän nuo enkelit ollut meidän kanssa?

Sitten tärkiää asiaa: Taas on Mikkelin seudun Pohjalaisten pikkujoulu 26.11.2015 klo 18.00 Ahkeraliisan juhlahuoneistossa. Googlaa Mikkelin seudun pohjalaiset, niin näet ilmoittautumisen ja koko ohjelman.   Ohjelmassa mm.:on perustajajäsen, maakuntaneuvos Juhani Alasta, Sulkavan kunnanjohtajan Rinna Ikola-Norbacka puuropuhetta, jouluevankeliumia murtehella. Minä olen vaatimaton miäs, mutta kehun sittenkin ittiäni varovasti. Juhulassa  esitetään  kohtaus kirjoittamastani näytelmästä ”Kosoola -tapahtuu Suomessa 1929-1936”. Kohtauksessa suunnitellahan punapaitojen repimistä Lapuan asemalla marraskuussa 1929.Näyttelijät ovat takuuvarmoja pohojalaasia. Tästäkin tapahtumasta mainitahan aina, kun kirjoitetaan Suomen poliittista historiaa puhumattakaan itse Lapuan Liikkeestä, joka tulkintani mukaan alkoi juuri tuosta punapaitojen riisumisesta.

Katselen vähän  kansanjohtaja Vihtori Kosolaa sinisin silmälasein, sillä hän on huomattavasti mainettaan parempi suomalaanen, ehkä parhaimmasta päästä. Toki myönnän että tätä ei kaikki allekirjoota, mutta faktaa on näytelmässä riittävästi. Kaikkein suurin valhe oli Ilta-Lehden lehdykäisessä  ”Lapuan Liike” 2015.  Kannessa oli suuri valhe ”Pohjolan Mussolini kuoli juoppona”. Kosola ei ollut facisti  eikä juoppo, otti kylläkin. Kuinka hän eli ja kuoli vain  52-vuotiaana selviää näytelmästäni.

Tulipa tässä vankkaa isänmaallista  tekstiä. Lapuasta en pääse mihinkään. Meillä Lapualta poismuuttaneilla taitaa olla erityynen Lapua-geeni.

Iloista ja siunattua joulun odotusta. Tulukaa pikkujouluhun.

Päämajakaupunki 15.11.2015
Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

 

Puheenjohtajan kirjoitus JÄÄKÄRILIIKKEESTÄ löytyy tästä linkistä Jääkäriliike

 

Tässä pikkujoulussa 2014 kantaesitetty kronikka.

MIKKELIN SEUDUN POHJALAISTEN TARINA

 

SUOMEN ONNELLISIMMAT KUNNAT JA SOSIAALIPOLITIIKKAA

Tänään 13.3. Talvisodan päättymisen 74. muistopäivänä, voidaan kysyä millaisen maan sankarit ja heidän jälkeläisensä ovat rakentaneet? Eilen pidin Mikkelin seudun Pohjalaisten vuosikokouksessa alustuksen ”Sosiaalipolitiikkaa ja Suomen kunnat onnellisuusjärjestyksessä”. Aika hyvän maan ovat rakentaneetkin. Suomi kuuluu 10 vauraimman maan joukkoon.  Suomi on vähiten korruptoituneita maita ja maailma demokraattisimpia. Valta vaihtuu vaaleilla.

Seuraavilla tekijöillä Ilta-Sanomat (28.12.2010) selvitti onnellisuutta 343 Suomen kunnassa:
-äänestysprosentti, työttömyysaste, avioerojen lukumäärä,omaisuus- ja väkivaltarikokset, liikennerikkomukset, alle 6-vuotiaiden ja yli 64 vuotiaiden määrä ja palvelualalla työskentelevien osuus työväestöstä.

Onnellisin kunta oli Vårdö Ahvenanmaalla ja onnettomin sijallaan 343 oli Kemi Lapissa. Yllättävintä oli mielestäni se, että Etelä-Savo oli onnettomimpien joukoissa ja Pohjanmaa onnellisimpien. Tässä hieman tilastoa:
2. Luoto 3. Pedesöre 7. Vöyri 17. Mustasaari 19.Kruunupyy 17. Lestijärvi 21. Närpiö 23. Uusikaarlepyy 69. Lapua 71. Laihia, eli kunnat pyörivät alle 100 joukossa.

Entä Etelä-Savossa? Onnellisin kunta näyttäisi olevan Pertunmaa sijallaan 171. Hirvensalmi 228. Ristiina 271. Kangasniemi 246. Pieksämäki 289. eli kunnat pyörivät 250 tienoilla.

Aika yllättävää, että tämä Saimaan, Puulaveden,norppien suojelijoiden ja satojen järvien kehto, sijoittuu näinkin huonosti. Kangasniemi rankatiin joku aika sitten jopa Suomen kauneimmaksi kunnaksi. Mutta kun onnellisuutta mitataan ulkonaisilla indikaattoreilla, niin tulos on perin merkillinen. Pohjanmaan sijoittuminen kärkeen ei minua nyt niin ihmetyttänyt, sillä häjyjen ja puukkojunkkarien jälkeläiset ovat seestyneet yrittäjiksi, kiertokauppiaiksi, uskonnollisiksi, raittiiksi ja itsellisiksi….Olenhan minä Lapualla syntynyt ja varttunut, niin että jotain ”tierän se minäkin”. Todettakoon nyt tähän maakuntien keskuskaupunkien sijoittumiset Seinäjoki sijalla 194, Mikkeli 291, Vaasa 293 ja Savonlinna 334.

Itseasiassa voidaan kysyä, mittaavatko nuo em. tekijät oikeaa onnellisuutta? Ainakin ne kertovat jotakin onnellisuudesta ja ihmisten asemasta.

Vanha kunnon A. Maslowin tarvehierarkian mukaanhan tyytyväisyys syntyy erilaisten tarpeiden tyydyttämisen tasoista: 1. fysiologiset tarpeet
2. Turvallisuuden tarpeet 3.YHteenkuuluvuuden tarpeet 4. Arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet 5. Itsensä toteuttamisen tarpeet. Nämähän perustuvat ihmisen omakohtaiseen kokemiseen elämän ympäristössään. Voisi väittää että Ukrainassa tällä hetkellä toteutuvat heikosti jopa fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo, suoja) ja muut tarvetasot ovat kortilla. Kehitysmaissa Maslowilla ei ole juuri asiaa, siellä kamppaillaan perustarpeiden kanssa vuodesta toiseen, mutta voivat elää hyvinkin onnellisesti jos vain turvallisuuden tarpeet ovat tasapainossa, eikä heimosotia ole eivätkä everstit kaappaa valtaa mennen tullen.

Onnellisuuteen kuuluu myös hieman käsitellä köyhyttä. Suomessa köyhyysmittarina voi pitää kuntien maksamaa toimeentulotuen alarajaa, joka on 480 euroa/kk yksinäisellä ja yksinhuoltajalla 520 euroa/kk. Sillä pitäisi selviytyä jokapäiväisistä menoistaan. Toki asumiseen tulee asumistukea Kelalta ja ylisuuriin sairausmenoihin voi saada tukea. Jos siis kuntalaisen tulot ovat alle toimeentulorajan, niin voi hakea erotusta varaamalla ajan sosiaalikeskuksesta, mutta ole kärsivällinen, sillä sinun pitää ilmoittaa pankkitilisi, varallisutesi, saamasi perinnöt ja tilinauhasi. Lukija voi tämän perusteella arvioida omaa sosiaalista asemaansa ja rankata sitten itsensä tasolleen ympäristönsä kanssa.

Niin, tuon kaikkivoivan tylyn tyrannin EU:n määrittelyn mukaan köyhä on henkilö, jonka tulot ovat alle 60 % mediaanitulosta. Keskipalkka Suomessa lienee n. 2200 euroa/kk, mutta moni matalapalkkainen tai osa-aikatyöläinen kamppailee reippaasti EU:n köyhyysrajalla. Selvyyden vuoksi puhutaan bruttopalkoista

Tässä nyt vähän onnellisuutta ja sosiaalipolitiikkaa tiivistetyssä muodossa. Niin, pitää vielä nyt todeta sellainenkin suuri uudistus, että suomalainen voi valita 1.1.2014 lähtien terveyskeskuksen myös muunkin kuin omalta paikkakunnaltaan. Tätä ainakin ministeri Risikko pitää suurena uudistuksena, Lapuan Sanomien (11.3) mukaan. Missähän se suuri soteuudistus luuraa?

Kumoan nyt kuitenkin elämää nähneenä sen yleisen väittämän, että köyhä ja vähätuloinen on aina onneton, mutta rikas ja korkealla statuksella elävä on aina onnellinen. Asiat voivat olla päinvastoin. Toki raha rauhoittaa. Samoin uskoontulo.

Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3.2014 Päämajakaupungissa
Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

 

 

Puheenjohtajan tervetulotoivotus pikkujouluissa 2013      PJ_puhe_2013_pikkujoulut

VAKUUTUSGURU TARMO PUKKILA MIKKELISSÄ

Yksi etelä-poholaanen menestyjä maailmalla on Vähäkyröstä (Fyrrykyröö) lähtöösin oleva STM:n ylijohtaja (evp), professori ym. Tarmo Pukkila, joka vieraili Mikkelin seudun Pohjalaisten tilaisuudessa 11.4.2013. Suur-Savon Osuuspankki tarjosi tilat ja toimitusjohtaja Kari Manninen esitteli aluksi pankkifuusion, joka toteutui 2011. Ihmeteltävää taitoa, kun tuntoo tämän räkkyysen Etelä-Savon kunnat, sillä tähän pankkifuusioon kuuluivat myös Savonlinnan ja Pieksämäen alueet. Vakavarainen pankki ja menestyvä. Komiaa, sanoos pohojalaanen.

Pukkila piti kiinnostavan esityksen työeläkerahastojen toiminnasta. Hän teki selväksi, että ylijohtaja keskeisin tehtävä on vakuutusvalvonta ja vakuutettujen etujen turvaaminen, vaikka usein asia mielletään toisin. Pukkila ei hyväksy esim. sitä, että eläkejohtajat istuvat pörssiyhtiöiden hallituksissa. Se on oman edun tavoittelua. Niin, kyllä kansakin tietää ne kokouspalkkiot ja vuosikorvaukset…. Pukkilan mukaan vakuutetuilla pitäsi olla enemmän valtaa rahastoissa. Työeläkerahastojen omistuksesta pitäisi säätää lailla, koska työeläkeyhtiöt eivät ole niiden omistajia ja todelliset omistajat eli vakuutetut eivät voi osallistua omistamiensa varojen ohjaukseen. Tätä mieltä tuntui olevan myös tilaisuudessa mukana ollut Mikkelin vakuutusguru Pekka Auvinen, Sedu ry – Pro Eläke ry:n aktivisti ja aktiivinen kannanottaja. Maakuntaneuvos Juhani Alanen täydensi värikkäillä puheenvuoroilla ja todeten notta ”Tarmo pitäisi tehdä kierros koko valtakunnassa puhumassa näistä ajankohtaisista eläkeläisiä koskevista asioista”. Porukka nyökytteli. Näin on. Muutenkin yleisö oli aktiivinen ja kysymyksiä riitti, mutta aika loppui.

Työeläkevaroja Suomessa on n. 150 miljardia euroa eli kolme kertaa Suomen vuosittainen talousarvio. Se on paljon se.. Avainasemassa ovt kotimaiset työpaikat, jos ei työtä, niin ei ole eläkemaksujakaan. Tähän asti on eläkemaksut riittäneet vuosittaisiin eläkemenoihin, mutta ei enää. Vailinkin pitää saada tuottavilla sijoituksilla täytettyä.

Muuten, keskimääräinen kokonaiseläke vuonna 2012 oli 1486 euroa kuussa ja takuueläke 780 euroa, notta laittaakaa ittenne tähän välihin, mutta jos saatte enemmän, niin voitte vähän kehuakin. Jos joku lukijoosta saa yli 5000 euron kuukausieläkettä, niin kuulut niiden 7500 muun eläkeläisen joukkohon, joka tällaista eläkettä nauttii Suomessa ja varmasti ansaitusti, tai en ole sittenkään ihan varma..

Tilaisuuden päätökseksi puheenjohtaja kiitteli ylijohtajaa erinomaisesta kympin esityksestä ja ojensi kiitokseksi Mikkelin pohjalaisten lahjan eli kunniaklippiksen, joka väriltään on musta,keltainen ja sininen eli etelä-pohjanmaan ja etelä-savon värit ja ottassa lukoo ”En oo korvaamatoon, mutta paras maharollinen”. Tuntui olevan kiitollinen saamaansa palkkioon. Niin mekin mukanaolijat. Tervetuloa toistekkin, Tarmo.

Mukavaa kevättä! Mennäänhän sitten porukalla heinäkuussa kattomahan näytelmää Naisvuoren kesäteatteriin.

15.4.2013

Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

tervasmaki@luukku.com

TAPPELUA HIIPPAKUNNASTA ETELÄ-POHJANMAALLA

Lapuan piispa Simo Peura haluaisi siirtää piispanistuimen Lapualta Seinäjoelle  perustellen mm. hyvillä liikenneyhteyksillä, paremmalla verkostolla, maakuntalehdellä ja yliopistokeskuksella.Kuulostaa vähintääkin ontuvalta. Kaikki alkoi Piispan virkatalosta, josta löytyi jotakin hometta. Jourutahan korjaamaan tietenkin.Kaupunkien väliä on 25 km.Ei Seinäjoessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kun kesken kaiken ryhdytään siirtämään jo vakiintunutta hallintoyksikköä. Ymmärtäisin, jos olisi uudesta hallintoyksiköstä kyse, niin kilpailtaisiin verissäpäin ja siinä olisi mukana silloin myös Vaasa ja Jyväskylä.

Seinäjokiset pitäävät ajatusta hyvänä. Lapualaaset ensi tyrmistyksen jälkeen ovat kerännehet vajaa 4000 hengen siirtoa vastustavan adressin. Vuonna 1956 Fagerholmin hallituksen perustama  Lapuan piispanistuin on kelvannut kaikille edeltäjille Eero Lehtiselle, Yrjö Sariolalle ja Jorma Laulajalle. Mutta tuli tenkkapoo. Kyllä Peura tiesi minkälaanen paikka  Lapua,  kun 2004 nimitetyksi tuli: maaseutuhenkinen urbaani kaupunki, jossa rehellisyys, yritteliäisyys ja Jumalan pelko ovat vahvoja tukipilareita.Erityisesti körttiläisyys on vahvaa. Eikö yksi tämänluonteinen hiippakunnan päätoimipaikka mahdu myös Suomeen.

Minkälaaset riidat syntyvät hiippakuntaan, jos siirto tapahtuu? Tuloo hallintoriitoja, toistensa kyräälyä ja epäsopu lisääntyy. Ennenkaikkeahengellinen työ varmasti kärsimään. Eikö se ole kuitenkin kirkon päätehtävä?

Sen verran asia on rassanut meiränkin hallitusta, että se otti ja päätti kokouksessan 13.2.2013 lähettää kannanoton kirkkohallitukselle, joka asiaa tulee käsittelemään maakunnalisten elinten jälkeen. Loppulauseessa toteamme ”Mikkelin seudun Pohjalaiset esittävät kunnioittavasti, että siirtohankkeesta luovutaan ja rauha palautetaan hiippakuntaa”.

Muuten, Lehtisen Jukka   Hirvensalmelta, ensimmäisen piispan poika, on ärähtänyt Peuralle ja perännyt kunnon perusteita, mutta ei ole saanut, niin  lupasi lähettää Simolle hamekankaan.

Notta tälläästä tällä kertaa.

MUISTAKAA TULLA VUOSIKOKOUKSEEN, JOKA PIDETÄÄN KESKIVIIKKONA 6.3.2013 alkaen klo 18.00.

Paikkana on Suur-Savon Sähkön päätoimitalo Otto Mannisenkatu  6.

Itte tirehtööri Perttu Rinta, lähtöösin Laihialta on luvannut praatata  sähköstä. Jotakin särvintäkin on luvassa, mutta mitään suurta ei laihialaasilta voi orottaa. Kaikki mitä saarahan on voittoa!

Tervyysin

Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

tervasmaki@luukku.com

045 3189248

Terves.
Meillä pohjalaasilla on paljon yhteyksiä politiikkaan, isänmaahan ja uskoon. Körttiläisyys, joka alkujaan on lähtöösin Savosta, jossa Paavo Ruotsalainen (1777-1852) sai ymmärryksen ”alatien kristillisyydestä”. Tällä tarkoitetaan että pelastus on ja toteutuu vain yksin armosta.
Paavo Ruotsalainen toi tätä oppia Pohjanmaalle ja sai vankan kasvuperustan mm. Nivalassa, Nurmossa, Ylistarossa ja Lapualla. Lapuallá jopa niin voimakkaasti, että sinne syntyi Päämaja, Herättäjäyhdistys, joka toimii edelleen. Tälläiset mimet kuin Malmivaarat, Kuoppalat, Malbergit ovat kovin tuttuja alasta kiinnostuneille. Kaikki Pohjanmaalta.

Nyt meillä, Mikkelin seudun Pohjalaisilla, on kunnia olla järjestämässä Kirkkopyhää 9.9.2012 Mikkelin tuomiokirkossa. Lähretähän kaikki mukahan. Saarnaa Mäntyharjun  eläkkeellä oleva kirkkoherra Kari Pokela lähtöjään Alajärveltä. Tekstinlukijoona toimivat Heli Joensuu (Kuortanes) ja Juhani Nummela (Lapua). Jumalanpalveluksen jälkehen kunnon kirkkokaffit Seurakuntakeskuksen Yläsalissa (7 e). Mukana on myös johtava diakoni Tuomiokirkosta Anita Teittinen (Kauhava). Puheenjohtaja Antti TErvasmäki (Lapua) pitää lyhyen, mutta asiaa olevan katsauksen toiminnasta ja pohojalaasten uskonkäsityksestä. Sovittu palveluryhmä kokoontuu kirkon sakastissa klo 9.15

Nyt kaikki Mikkelin seudun Pohjalaaset Sanan kuulohon, niin aika ei mee silloon hukkahan.

Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

MANNERHEIMIN-RISTIN RITARIT, MISTÄ HE OVAT LÄHTÖISIN?

Kun asuu näin isänmaallisessa paikassa kuin Mikkelissä, päämajakaupungissa, niin usein törmää keskusteluissa sotilashistoriaan. Olen kuullut Olli Rehnin ainakin pari kertaa juhlapuheessaan Mikaelissa arvioivan, että suhteellisesti ottaen Savosta oli ritareita eniten. Niin oliko? Päätin vähän selvittää asiaa.

Muutama sana ensin tästä kunniamerkistä. Talvisodan aikana Marski oli todennut, että kunniamerkkisäännöt olivat puutteelliset, koska jakoperusteet pohjautuivat sotilasarvoon. Hänen mukaansa urhollisuus ja taitavuus taistelukentällä olisi voitava palkita sotilaallisesta arvoasteesta riippumatta. Välirauhan aikana valmisteltiin perusteet, jonka mukaan
”Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimien sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheimin – ristin ritariksi”.

Siinäpä sitä vaatimusta, jonka sitten täytti n. 600 000 miehestä  191  sotilasta. Mistäpäin he olivat? Synnyinmaakuntien mukaan:
Karjala   49,  Pohjanmaa  34,  Savo 30,  Uusimaa  29, Häme 25, satakunta  14, Varsinais-Suomi  6. Lapista ja Ahvenanmaalta ei ollut yhtään saajaa.  Ei Olli kovin paljon asiassa uhonnut, mutta sen verran kuitenkin, että Karjala ja Pohjanmaa ovat ”edellä”. Ehkä nuo luvut kuvastavat niitä asenteita isänmaallisuuden asteista, jotka ovat leimautuneet kansamme mieliin.
Karjala tietenkin konkreettisesti puolusti kotikontujaan  ja pohjalaaset taas tunnetaan isänmaallisesta uhosta. Ihmetyttää kyllä Varsinais-Suomen vähäinen määrä.

Ritareiden sotilasarvoista voisi mainita, että sotamiehiä oli 7, korpraaleita  16,  alikersantteja 15, kersantteja 16, ylikersantteja 12  vääpeleitä  9 ja sotilasmestareita + lentomestareita  6  eli yhtensä 81 kuului miehistöön tai aliupseereihin. Upseeripuolella eniten saajia oli luutnanttien joukossa  eli 31, kapteeneita  18, majureita 13, everstejä 14, everstiluutnantteja 12, vänrikkejä 10,  kenraaleita  11 ja yksi sotamarsalkka eli Marski, joka oli ”vasta” 18.ritari.

Ritareista kaatui 28 ja kuoli muutoin sodan aikana 10.   Ritariarvo voitiin myöntää myös kaatuneelle.
Ensimmäinen Mannerheimin -ristin ritari oli everstiluutnantti, sittemmin kenraali, Ruben Lagus 22.7.41, vaikka sen piti olla Laguksen esimies kenraalimajuri Paavo Talvela.  Marski kuulemma ”näpäytti” Talvelaa siitä, että tämä oli nimennyt omin luvin Laguksen 6. armeijakuntaansa, joka  hyökkäsi  Aunuksen Karjalaan ja  Talvela ei jostain syystä luottanut 5. divisioonan komentajaansa Eino Koskimieheen eli Lagus tuli tämä tilalle.

Mikkelin seudun Pohjalaisten jäsenenä, yhdistyksen perustamisesta aina kuolemaansa asti, on ollut yksi ritari. Luutnantti, pommikoneen tähystäjä Lauri Äijö  (1917-2004). Hän kertoo ”Olin partaa ajamassa, kun radiosta tuli uutiset. Veljeni tuli riemusta pomppien luokseni, alkoi hakata kädellä selkääni ja kiljui: Sinusta on tehty Marskin ritari”.

Ritari arvoon kuului muutakin kuin pelkkää kunniaa, sillä toukokuussa 1943 päätettiin, että myönnetään lisäksi 50 000 markan palkinto, joka vastasi luutnantin vuosipalkkaa.

Voisi sanoa, että tässäkin asiassa Marski oli aikaansa edellä. Hän oivalsi, että rintamalla tehdyt sankariteot eivät voi perustua ulkonaiseen asemaan, itse urheuteen. Se oli sitä tasa-arvoa se, mistä tänä päivänä jauhetaan päivästä toiseen.

Voikaa hyvin, kevät on parhaimmillaan. Tänään on viimeinen päivä vaihtaa talvirenkaat 16.4.2012.

Antti Tervasmäki, puheenjohtaja

Yhdistyksen tilintarkastajat vuonna 1998 Risto Jokivartio (vas.) ja Lauri Äijö

Tässä tietoa Mannerheimin-ristin ritaristamme

Lauri Alfred Äijö (17. toukokuuta 1917 Kauhajoki20. tammikuuta 2004 Mikkeli) oli suomalainen pommituslentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Äijö lensi jatko- ja Lapin sodassa pommikoneen tähystäjänä kaikkiaan 110 sotalentoa. Luutnantti Äijö nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944 numerolla 182, viimeisenä Suomen ilmavoimien 19:sta ritarista. Hän oli myös viimeisenä elossa ollut lentäjäritari.

Elämä ja ura

Äijö syntyi Kauhajoella, Etelä-Pohjanmaalla, maanviljelijä Alfred ja Maria (o.s. Pakkala) perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kauhajoen yhteiskoulusta vuonna 1938, jonka jälkeen hän astui suorittamaan asepalvelustaan 3. lokakuuta 1938 Kenttätykistörykmentti 3:een Viipuriin. Äijö siirtyi vapaaehtoisena tykistöstä ilmavoimiin, Kauhavan ilmasotakouluun, jossa hän suoritti Tähystäjäkurssi 2:en. Kurssi loppui juuri ennen kuin talvisota päättyi, ja vänrikiksi ylennetty Äijö siirrettiin reserviin 6. toukokuuta 1940.[3]

Jatkosodan alkaessa Äijö komennettiin Lentolaivue 44:ään 17. kesäkuuta 1941. Hän lensi Bristol Blenheim -pommikoneen tähystäjänä 13. toukokuuta 1942 asti, jolloin hänet komennettiin Lentolaivue 48:an yhteydessä toimivaan erilliseen valokuvauslentueeseen (Lentue Ahtiainen). Joulukuussa 1942 Äijö komennettiin takaisin Lentolaivue 44:ään, jossa hän lensi sodan loppuun Junkers Ju 88 -koneen tähystäjänä. Hänet kotiutettiin 25. marraskuuta 1944. Luutnantti Äijö nimitettiin ilmavoimien komentajan 7. heinäkuuta 1944 tekemän nimitysesityksen perusteella Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944.

Siviilissä Äijö jatkoi keskeytyneitä opintojaan valmistuen maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi. Hän toimi vuoteen 1980 asti Savo-Karjalan Meijeriliiton toiminnanjohtajana. Äijö ylennettiin reservissä kapteeniksi 6. joulukuuta 1968. Maanviljelysneuvoksen arvonimi myönnettiin Äijölle vuonna 1978. Äijö osallistui myös Mannerheim-ristin ritarien Säätiön toimintaan; hän oli säätiön valtuuskunnan varajäsen vuosina 1976–77, hallituksen varajäsen vuosina 1977–87 sekä jäsen vuodesta 1987 aina kuolemaansa vuonna 2004 asti.

Puheenjohtajalta_blogisivuille 13.helmikuuta 2012

Täs mä oon puhetta pitämäs pikkujouluissa 8.12.2011

Pikkujoulut_2011_tervetulopuhe

Puhe Marjatalle ja Laurille

Moon ollu niin reisus, että en oo kerinny kattomahan sivuja! Reijolle kiitos äkkipikaasuuresta ja ammattitairosta!

Kun luin Reijon ja Annikin viimeisimpiä viestejä, niin se tarkottaa, notta väkiä on, mutta pitää olla myös vastaajia ja sisältöä.

Toki meiran laajennettu hallituksen kokous oli tosi innostava, vähä oli niiku henkiä päällä! Näin on hyvä jatkaa!

Terv puheenjohtaja A. Tervasmäki

Comments on: "Puheenjohtaja porisoo" (3)

  1. Harri Immonen said:

    Kuinkahan suuri asukas / sotilasmäärä sodissa oli esimerkiksi pohjanmaan ja savon välillä?
    Tämä tieto antaisi tarkempaa tietoa siitä kummasta maakunnasta tuli SUHTEELLISESTI enemmän ritareita?

  2. harri immonen. said:

    Tarkastin wikipediasta kuinka nuo ritarit jakautuvat syntymäkuntiensa mukaan ja itse sain seuraavan tuloksen: Pohjanmaa 23, Savo 31. Onkohan puheenjohtaja Tervasmäki nyt uhonnut muutaman ylimääräisen ritarin pohjanmaalle? Uskaltaisin väittää että tuo Pohjanmaan tilasto ei pidä paikkaansa. Lapissakin näyttäisi syntyneen 8 ritaria.. Pikkarainen, Marttinen, Magnusson, Kuiri, Viiri, Autti, Aho ja Alakulppi.

  3. Reijo Lähteenmäki said:

    Täälläkin on kommentoitu puheenjohtajan tekstiä. Taitaa vain olla niin, että kaikki eivät osaa mennä tarpeeksi ”alas”, että pääsisivät kommentointi – kohtaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Avainsanapilvi

%d bloggaajaa tykkää tästä: